Aina välillä mun firman nimi, Crazy Rope Lady, herättää hilpeyttä. Niinkuin nyt esim. joka kerta pankissa, vakuutusyhtiössä jne. jne. Mua se ei haittaa ollenkaan. Päinvastoin oon tosi iloinen jos mun yrityksen nimi tuo jollekin hyvää tuulta, hymyn huulille ja erottuu massasta. Ja onhan se nyt kuvaava – hivenen kreisiä meininkiähän tää on ollu alusta alkaen. Mut mistä kaikki sitten oikein lähti?
Monta vuotta sitten tein paljon makrameetaidetta – solmin niin käyttöesineitä kuin sisustuselementtejäkin, pidin alkeiskursseja jne. Tolloin makrameesolmeilu taide- ja käsityömuotona oli vielä vasta alottelemassa nousuaan. Nykyään se on jo iso trendi. Anyways, alettiin olla tilanteessa jossa isoja tilaustöitä oli jonoksi asti ja kurssittamisen aikatauluja piti sumplia monta kuukautta etukäteen – tilanteessa jossa saattoi sanoa että yritystoimiinta on pyörähtänyt ihan oikeasti käyntiin. Ja täytyyhän jokaisella yrityksellä nyt nimi olla, eiks vaa?
Olin jotenki karsastanut sitä etunimi-sukunimi-yhtiömuoto-kaavaa yrityksen nimeämisessä. En oikeestaan täysin tiedä, miksi. Luulen, että ehkä halusin profiloida sen omassa päässäni jotenkin muuten, jotta sain sen mielessäni oikeaan "lokeroon". Kurkkailin toisten yrittäjien ja toimijoiden sivuja ja brändejä ja tosi monessa puhuttiin taiteilijoista, artisteista ym. Omaan korvaan ne kuullosti tosi hienoilta nimikkeiltä, enkä oikein kokenut niitä mitään omaksi. Sillä vaikka oon luova ja tosi monessa mittakaavassa myös varsin taiteellinen, oon ennen kaikkea semmonen "hihat ylös ja hommiin hop "-tyyppinen sotkottaja. Tiiättekö – ohjeet luetaan jälkikäteen, päivän ruokalista löytyy illalla paidalta, rapatessa roiskuu jne. Ja kun tuli aika suunnitella käyntikortit, olin ihan hätää kärsimässä. Mitä hemmettiä niihin nyt oikein muka kirjottaa?! En halunnu rajata mitään pois (tein ja teenhän edelleen yrityksen alla niin myyntiä, konsultaatioita, koulutuksia, tilojen rakentamista, pientuotteita kuin taidettakin) ja tästä syystä esim. "käsityöyrittäjä" ei musta myöskään natsannut, Ainoa sana joka ois kattanut kuvaamaan ton kaiken – YRITTÄJÄ – tuntu jotenkin, hmm, mielikuvituksettomalta.
Olin tolloin laittanut Instagramiin kuvia mun tekemistä tilaustöistä ja käyttänyt hashtagia #crazyropelady. Sillä se mä koin olevani – täysin solmeiluun hurahtanut. Ja eräs mun ystäväni naurahti, että täähän on tosi hauska. Sillä samalla sekunnilla syttyi lamppu päässä: hullu köysimuija! Se! Se olen MINÄ!
Sittemmin makramee on jäänyt duuneissa vähemmälle ja esim. kurssitusta en tee enää juuri ollenkaan. Omat fyysiset tuotteet on vaihtuneet pienemmiksi ja valikoima elänyt ja laajentunut matkan varrella. Tällä hetkellä siihen kuuluu mm. korut, neuletuotteet ja erilaiset neuleohjeet. Ja oikeastaan tykkään siitä – että puro saa soljua minne haluaa ja hakea uusia uomia aina tilanteen, resurssien ja ajankuvan mukaan. Mutta se hulluus, tai tässä kontekstissa ja mun kohdalla varmaan pareminkin sellainen asioihin aidosti ja sydämellä heittäytyminen ja autenttisuus, ei oo kadonnut minnekään.
Siitä syystä oon yhä edelleen tosi tyytyväinen firman nimivalintaan. Tosin, kuten mainittu, tuo sana ”rope” tuolla välissä ei ehkä aivan enää kuvaa sitä kokonaisuutta. Vaan homma saattaa olla hivenen levinnyt (tämän vuoksi myös verkkokaupan slogan on "rakkaudesta rönsyilyyn". Koska itseni tuntien arvasin, että tässä käy just näin.) Mutta en raaski ottaa sitä poiskaan. Vai mitä mieltä ootte – CRAZY LADY? Haha, en tiiä missä siinä sitte nimen perusteella oltais osaajia ja mitä myytäis ja kenelle.
Kuten sanottu, tykkään pitää ovia raollaan suuntaan jos toiseen. Ja katsoa uteliaana mihin suuntaan puro polveilee. Sehän ei tietenkään tarkota, että kaikkiin karnevaaleihin tarvii lähteä mukaan. Mutta ihan tosi innolla ja mielenkiinnolla odotan, mihin Crazy Rope Lady vielä vuosien saatossa kasvaa ja kehittyykään.
Kiva kun oot mukana ja osana matkaa!
// Mirkka
